Vastuusta

Ilta-Sanomat tietää kertoa Jutta Urpilaisen piikitelleen persuja jossain puheessaan. Eli:

a) Persut välttivät Vastuun™ Suomen taloudesta kieltäytymällä hallituspaikasta
b) Persut ovat syypää Suomen talouden huonoon tilaan

Tässä on varmasti jokin syvällinen logiikka, jota minä en vain ymmärrä.

Mahdollinen lukuvinkki

Kirjakaupan alelaarissa lojui Ari Paulowin "Khilafa", jonka ostin pois kuljeksimasta. Isommin spoilaamatta kirjan maailmassa koko eurooppa on muuttunut islamilaiseksi teokratiaksi ja päähenkilöt pyrkivät pakoon amerikkaan. Dystopiakuvauksena ihan kohtalainen, mutta yleisesti ottaen juoni ja maailmankuvaus on sen verran yliampuva, että kokonaiskuvaksi jäi jonkinasteinen pettymys. Etenkin loppu oli kirjaimellisesti täydellinen katastrofi.

Suosittelen vain uskonnollisista dystopioista kiinnostuneille.

Lyhyet huomiot

Työnteon hyviä puolia ovat työstä saatu palkka ja sen elämään tuoma säännöllisyys, mutta huonoin puoli taas vapaa-ajan käytön priorisointi. Kirjoittaminen tahtoo sijoittua tällä prioriteettilistalla jonnekin E:n ja F:n välille, kun vaihtoehtoina ovat lukeminen, sosiaalinen elämä ja monet muut arjen pyörittämiseen liittyvät asiat. Lisäksi totean saman minkä aloittaessani, eli tietyistä asioista kirjoittaminen tuntuu jossain määrin turhalta, kun toinen kirjoittaja kirjoittaa saman asian juuri niin kuin sen itse ajattelee, eli sisältönsä puolesta oma kirjoitus olisi käytännössä suora copy-paste. Lähiaikana vapaata saattaa kuitenkin tulla enemmän, joten yritän petrata.


Järvinen kirjoittaa ”kauppiaansuojasta”, eli kuinka kauppias voisi suojautua huijaavalta asiakkaalta. Epärehellisiä asiakkaita on, mutta kyllä kauppiaatkin osaavat. Klassinen esimerkki on autokauppa, jossa (ainakin minun kokemukseni mukaan) asiakkaasta tulee välittömästi ei-toivottu henkilö, kun nimi on paperissa. Edellisen kiesin kohdalla elektroniikka petti parin viikon sisään kaupanteosta ja uskomattomalla sitkeydellä liike suostui lopulta hyvittämään valtaosan korjauskuluista. En vielä tänä päivänäkään osaa sanoa oliko myyjä oikeasti typerys, vai esittikö hän sellaista siinä toivossa että heikkohermoisemmat luopuvat oikeuksistaan ja alistuvat tappioonsa. No, autokauppialla ei ole yleensä suurta motiivia pitää ostajaa tyytyväisenä, sillä vaihtovälit lasketaan enemmistön kohdalla vuosissa. Vaikka yksittäinen asiakas ei enää koskaan tulisi kyseiseen liikkeeseen, aina löytyy uusia kusetettavia.


Toinen esimerkki kohtaamastani kauppiaiden totuudenvenyttelystä on digitaalisten tuotteiden kohdalla. Testasin peliä X piraattiversiona ja koska pidin pelistä, halusin luonnollisesti tukea valmistajaa ostamalla alkuperäisen. Riemukseni peli sisälsikin DRM-suojauksen, joka ei sinänsä olisi ollut este, mutta joku oli ehtinyt ottaa pelin mukana tulevan yksilöidyn DRM-tunnisteen käyttöön. Koska rehellisyyteni oli palkittu tällä tavoin, marssin takaisin liikkeeseen ja ilmoitin haluavani tilalle uuden kappaleen tuotetta, koska alkuperäinen oli toimimaton. ”Tällaiset toimivuusongelmat eivät kuulu meille, koska tuote ei ole fyysisesti rikki”, myyjä vastasi. Sain ohjeistuksen pyytää uusi tuotekoodi valmistajalta. Koska tilanne oli minulle täysin uusi, noudatin myyjän kehotusta ja lähetin sähköpostia pelivalmistajan tuotetukeen. He puolestaan sanoivat etteivät voi jaella uusia koodeja tällaisissa tapauksissa (sinänsä ymmärrettävää) ja vastuun olevan kauppiaalla. Soitin varmuuden vuoksi vielä kuluttajaneuvontaan ja asiantuntija sanoi ettei laki erottele myyjän virhevastuuta sillä perusteella onko myyty tuote fyysinen reaalimaailman esine, vaiko immateriaalinen. Paluu liikkeeseen ja uusi inttämiskierros. Myyjä ei vain edelleenkään halunnut uskoa vastuun olevan hänellä, mutta lopulta kuluttaja-asiamiehellä uhkailu tehosi, ja sain kuin sainkin uuden kappaleen tilalle.


Jos ei ole kauppiaalla helppoa, ei ole aina asiakkaallakaan..