Aineellinen ja aineeton

Ehdotan että kaikissa tekijänoikeuskeskusteluissa otetaan käyttöön varaskortti. Aina kun joku rinnastaa aineettoman ja aineellisen omaisuuden yhdeksi ja samaksi, ts. väittää kopioimisen ja varastamisen olevan yksi ja sama asia, hän on pelannut varaskortin ja kaikki hänen uudet ja vanhat argumenttinsa tulevat välittömästi pätemättömäksi. (Huomatkaa ettei varaskortin pelaaminen edellytä rinnastuksen tekemistä yhdessä ja samassa viestissä.)

Hommafoorumilla keskustellaan tekijänoikeuksista ja Arto Luukkainen pelaa varaskortin:

Vapaa umpihanki: Toimivan bisnesmallin keksiminen on kuitenkin hyödykkeen tuottajan, ei kuluttajan, vastuulla. Enhän voi esimerkiksi mennä esittämään sketsiviihdettä jonkin kerrostalon pihalle ja vaatimaan pääsymaksua asukkailta, jotka tuijottavat hämmästyneinä ikkunoistaan.

Arto Luukkainen: Samalla logiikalla kaupoista varastaminen pitäisi sallia, koska bisnesmallihan on väärä. Ei voi olla muiden ihmisten vastuulla se, että liikemalli ei kestä tavaran kantamista kaupasta ilmaiseksi ulos. Tämä logiikka ei liity lainkaan siihen, onko myytävä tavara atomeita vai tietoa. Tai ottakaamme esimerkki kirjakaupasta, Yksi ostaa kirjan, skannaa sen ja jakaa netissä. Kuka tekisi enää kirjoja, jos tämä tapa leviäisi?

Elikkä joka ikinen kotipuutarhuri varastaa kauppiailta, sillä he luovat kopiota elintarvikkeista ja nämä kotona kasvatetut elintarvikkeet ovat kaupan myynnistä pois. Lakiteknisesti näin ei tietenkään ole, mutta moraalisesti kyse on samasta asiasta, eikö vain? Miksei MTK kampanjoi tätä vääryyttä vastaan?

Sitä paitsi aina kun puhutaan kopioidun hyödykkeen rahallisesta arvosta, niin mietin miten kummassa tämä hyödykeen arvo oikein lasketaan? Arpakuutiolla? Satunnaislukugeneraattorilla? Mikään pankki ei kelpuuta lainan vakuudeksi muistitikkua joka sisältää kymmenentuhannen euron arvosta musiikkia, vaikka musiikkiteollisuus kuinka väittäisi asian olevan näin.

Tämä on tietenkin omaa mutuani. Joku rohkea voisi testata asiaa ja kertoa millainen pankin reaktio tarjottuun ”vakuuteen” oli. :)

Varhaisyön uutiskatsaus

Eilisen ehdottomasti paras uutinen oli ”järkeä tekijänoikeuslakiin” -nimisen kansalaisaloitteen todennäköinen läpimeno. Todennäköinen siksi, että vaikka vaadittu allekirjoittajien määrä ylittyikin, listalta karsitaan vielä kaikki päällekkäiset ja muuten epäkelvot nimet. Jos eduskuntaan asti päästään, niin tuskin tästä vielä mitään konkreettista seuraa, mutta ainakin asiasta seuraa keskustelua joka on aina hyväksi.

Briteissä hallitus päätti sitten lähteä Kiinan tielle ja ottaa pornosivujen estolistat käyttöön. (1,2) Hankkeella on varsin hyvät mahdollisuudet kuitata titteli kaikkien aikojen epäonnistuneimmasta yrityksestä hillitä ihmisten seksinhimoa. Muu eurooppa voi ottaa rauhassa popcornit ja kolatölkin käteen ja naureskella tulevalle komedialle, sillä sensuroijien ensimmäinen vakava kompastuskivi on asetelmassa kiima vastaan tekniikka. Vanhastaan tiedetään että mikäli nämä kaksi asetetaan vastakkain, jälkimmäinen häviää väistämättä. Toinen ongelma tulee oikeudenkäynneistä (ja niitä tulee varmasti), sillä pornoteollisuus tuskin katselee tyynesti vierestä kun kokonainen markkina-alue on vakavasti uhattuna. Hollywood on kuuluisa siitä ettei se säästele juristiarmeijoidensa kustannuksista, mutta vastapuolella on paukkuja vielä enemmän, sillä laskentatavasta riippuen pornoteollisuus on 1,5 – 3,5 kertaa Hollywoodia isompi. (3,4) Rahan puutteeseen oikeuskäsittelyt eivät ainakaan kaadu.

Riitele rakentavasti

-Kuule, ei elämä ole pelkkää seksiä!

-Sen mä olen kyllä sun kanssasi huomannut!

-Eksä ole ottanut jo tarpeeksi?

-En. Mä kuulen vieläkin kun sä puhut.

-Sä luulet taas olevas niin fiksu.

-Sun rinnalla jokainen tuntee olonsa fiksuksi.

-Eksä osaa tehdä mitään oikein?

-En. Jos osaisin, olisin jonkun muun kanssa naimisissa.

-Kuule, kukaan ei ole täydellinen.

-Sä et ilmeisesti tunne minua riittävän hyvin.

-Käytä järkeäs!

-Se on aivan turhaa sun seurassasi.

-Sä tarvitset kuule jonkun ammattiauttajan apua.

-Sussa on auttavaista amatööriä ihan tarpeeksi.

-Rakastatko mua vielä?

-Sä olet jo kolmas, joka kysyy sitä tänään.

-Älä viitsi olla naurettava.

-Onko sulla siihen joku yksinoikeus?

-Onko viina sinulle minua tärkeämpi?

-Ei, mutta se saa minut iloisemmalle tuulelle.

-Meinaatko sä mennä ulos tonnäköisenä?

-En. Mä olen varmasti heti iloisemman näköinen heti kun pääsen ulos.

-Ja sä tiedät kaiken tästäkin asiasta..

-Enkä tiedä, vaikka sinusta varmasti siltä tuntuu.

-Jos sä haluat kuulla minun mielipiteeni, niin..

-Mä kuulen sen vaikken haluaisikaan.

Sekalaisia huomiota

Poliitikot haluavat pitää kansan tyytyväisenä ja kansa haluaa olla tyytyväinen. Poliitikot kuitenkin luovat ne lait ja asetukset joiden varassa kansalaisten tyytyväisyys on. Jos he epäonnistuvat tehtävässään, kansalaisten suoranainen velvollisuus on tuoda tämä tyytymättömyys päättäjien tietoon.

Näin siis yksinkertaistettuna, mutta valitettavasti asiassa on pari muttaa. Ensinnäkin poliitikot ovat tottuneet suomalaisten helppoon hallittavuuteen, ts. typeriäkin sääntöjä ja määräyksiä noudatetaan kuuliaisen täsmällisesti. Toiseksi poliittinen muisti on lyhyt ja suomalaiset tuovat hyvin harvoin esiin tyytymättömyyttään esimerkiksi radikaaleilla äänestyskäytöksen muutoksella tms. Tässä valossa ei olekaan mikään yllätys, etteivät media ja ”perinteiset puolueet” ole vieläkään toipuneet kunnolla järkytyksestä, joka tuli perussuomalaisten aiheuttaman vaalivoiton myötä.

Jälkiviisaus on tietenkin jälkiviisautta, mutta PS teki täysin oikean ratkaisun kieltäytyessään Vastuusta™ jota Käteinen Soinille niin kovasti tarjosi. Kiitokseksi hallituspaikasta PS olisi saanut äänestää pari kertaa vastaan tukipakettiäänestyksissä ja loppuaika olisi kulunut Jygän talutusnuorassa. Kaupan päälle olisi tullut vielä takinkääntäjän maine ja äänestäjien luottamuksen menetys, mihin Jygä ja vanhat puolueet tietysti pyrkivätkin. Osa taas sanoo että PS:n olisi pitänyt hyväksyä hallitusvastuu, sillä silloin olisi kuitenkin ollut mahdollista vaikuttaa asioihin. Ehkä näinkin. Ainakin henkilökohtaisesti alan olla sitä mieltä että asioiden on huononnuttava merkittävästi jotta ne voisivat taas parantua. Sekä tietysti ottaa tapahtumista opiksi.

Väärä johtopäätös

Gurumarkkinointi: Suomessa on ryhmiä, joita yhdistää viha sukupuolivähemmistöjä tai maahanmuuttajia kohtaan. Homma-keskustelufoorumia pyörittänyt Juha Mäki-Ketelä tiivisti ulkoisen uhkan tai vihollisen merkityksen mainiosti:

”Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen vakuuttunut siitä, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka oikeastaan pelkäävät sitä, että maahanmuutto-ongelmat saataisiin ratkaistua. Jos keskeisistä ongelmista päästäisiin eroon, heidän elämässään ei olisi enää mitään.”

Normaali ihminen ei pidä kritisoimiaaan epäkohtia elämänsä ainoana sisältönä siten, että niiden poistuessa hänen elämästään tulee tarkoituksetonta. JM-K:n logiikalla Matti Nikki vastustaa lapsipornon poistamista verkosta, koska hänen elämästään tulee ”tarkoituksetonta.”

Muuten, tuntui sieltä Hommasta irroittautuminen olleen Mäki-Ketelällekin vaikeata, kun hän julisti useaan otteeseen lähteävänsä lopullisesti, mutta palasi kerta toisensa jälkeen, kunnes ylläpito teki lopullisen ratkaisun hänen puolestaan.

Mainonta on syvältä

Eräässä Simpsoneiden jaksossa Margea syyllistettiin mainostajilta varastamisesta sillä perusteella että jos hän ei katso mainoksia, mainostajat ovat maksaneet tyhjästä. Tismalleen sama logiikka tuntuu toimivan mainostuloja nauttivilla nettisivuillakin. Pahimmillaan sivusto saadaan mainoksilla liki käyttökelvottomaan tilaan ja kun surffaajat ajautuvat käyttämään Adblock plussaa, alkaa ruikutus sivuston tulonmenetyksistä.

Aivan kuin olisimme kuulleet saman ennenkin. ”Jos kukaan ei käyttäisi mainosblokkereita, sivusto voisi palkata lisätuloilla lisää toimittajia” on samankaltainen väitteen ”ellei kukaan kopioisi CD-levyjä, levyt olisivat paljon halvempia” -kanssa. Mainostamiseen pätee sama kuin musiikkiteollisuuteenkin: niin kauan kuin heidän sallitaan takertua vanhoihin oppeihinsa, heitä ei kannusteta millään tapaa muuttamaan käytöstään. Perinteinen mainontaoppi kun sanoo jotain sellaista että ”mainoksen tulee näkyä ja kiinnittää huomiota”, joten nettisivun mainoksen siis pitää olla ISO ja välkkyvä itseään tyrkyttävä hirvitys.

Mainoksia sisältävä nettisivu voi olla oikein toteutettuna jopa tyylikäs, mutta kumman harva nettimainostaja tuntuu oivaltaneen tämän. Jos mainos ei kiinnosta surffaajaa niin tämä on mainostajan ongelma, ei surffaajan.