Uskonnollisuudesta

Jussi Halla-aho kirjoittaa: ”En pidä itseäni ateistina, koska mielestäni ateismiin kuuluu enemmän tai vähemmän aktiivinen Jumalan tai jumalien olemassaolon kiistäminen.”

Vrt. ”En pidä itseäni uskovaisena, koska mielestäni uskovaisuuteen kuuluu enemmän tai vähemmän aktiivinen Jumalan tai jumalien olemassaolon myöntäminen.” Tämä olisi myös oma vastaukseni mahdolliseen tiedusteluun uskonnottomuudestani.

JH-a jatkaa: ”Dawkinsista ja muista militanteista eroan myös siinä, että en pidä uskontoa lähtökohtaisesti haitallisena vaan ihmisen psykologiaan elimellisesti kuuluvana.”

Eli uskonnollisuus olisi tavallaan ”sisäänrakennettu” aivoihin. Voi hyvinkin olla, mutta yhtä hyvin kyseessä voi olla eräänlainen aivojen toimintahäiriö. Kirjassa Ingocnito – Aivojen salattu elämä on nimittäin mielenkiintoinen kappale:

”Eikä pidä unohtaa, että pelkkien kemikaalien lisäksi henkiseen elämään vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä - kuten esimerkiksi aivoratojen rakenne. Otetaan vaikka epilepsia. Jos epileptisen kohtauksen polttopiste osuu tiettyyn kohtaan ohimolohkossa, ihminen ei kärsi kouristuksista, vaan seuraukset ovat paljon mutkikkaampia. Tuloksena on jonkinlainen ajattelun kouristus, jonka piirteitä ovat persoonallisuuden muutokset, hyperuskonnollisuus (pakkomielle uskonnosta ja uskonnolisen varmuuden tunne), hypergrafia (laaja kirjallinen tuotanto jostain aiheesta, yleensä uskonnosta), harhakäsitys jonkun toisen läsnäolosta ja usein myös pään sisällä kuuluvat äänet, joiden ihminen katsoo tulevan Jumalalta.”

Jos tiede onnistuu joskus todistamaan että fanaattinen uskonnollisuus on vain jonkinlainen epilepsian muoto, niin seuraukset tulevat olemaan mielenkiintoisia. Henkilö joka suhtautuu uskontoon fanaattisesti, voitaisiin tutkimusten jälkeen katsoa sairaaksi ja määrätä pakkohoitoon, ainakin jos hänen uskomuksensa olisivat sellaisia että hän olisi ennen pitkää vaaraksi itselleen ja/tai muille. Hoito sisältää tietysti oletuksen tilanteen korjattavuudesta, eli potilaalle voisi jäädä jonkinlainen kevytversio aiemmista uskomuksista, mutta ilman taipumuksia itsensä tai muiden vahingoittamiseen.

Ei kuulu meille

Mummo kaatui naamalleen ja Hesburgerin työntekijöiden piti oikein erikseen miettiä voivatko he soittaa paikalle taksin joka veisi mummelin sairaalaan. ”Mitä se nyt meidän liikkeen liepeille tulee kaatuilemaan, tuskin edes olisi ostanut meiltä mitään.”

Takavuosilta muistan uutisoidun tapauksesta, jossa 12-vuotias sokeritautia sairastava tyttö panikoi hänen verensokerinsa laskettua liian alas. Ainoat jotka reagoivat tytön hätään olivat puliukot, jotka ostivat tytölle jotain jolla hänen verensokerinsa saatiin nousemaan. ”Kunnon kansalaisia” hysteerisesti itkevä tyttö ei tuntunut vaivaavan. Luultavasti nämä samat nuhteettomat kansalaiset olisivat soittaneet ajatusta nopeammin hätänumeroon, jos paikalla olisi ollut yhdellä jalalla hyppivä lokki, tai vastaava.

Jokin tässä kuviossa ei nyt täsmää.