Hommafoorumilla keskustellaan tekijänoikeuksista ja Arto Luukkainen pelaa varaskortin:
Vapaa umpihanki: Toimivan bisnesmallin keksiminen on kuitenkin hyödykkeen tuottajan, ei kuluttajan, vastuulla. Enhän voi esimerkiksi mennä esittämään sketsiviihdettä jonkin kerrostalon pihalle ja vaatimaan pääsymaksua asukkailta, jotka tuijottavat hämmästyneinä ikkunoistaan.
Arto Luukkainen: Samalla logiikalla kaupoista varastaminen pitäisi sallia, koska bisnesmallihan on väärä. Ei voi olla muiden ihmisten vastuulla se, että liikemalli ei kestä tavaran kantamista kaupasta ilmaiseksi ulos. Tämä logiikka ei liity lainkaan siihen, onko myytävä tavara atomeita vai tietoa. Tai ottakaamme esimerkki kirjakaupasta, Yksi ostaa kirjan, skannaa sen ja jakaa netissä. Kuka tekisi enää kirjoja, jos tämä tapa leviäisi?
Elikkä joka ikinen kotipuutarhuri varastaa kauppiailta, sillä he luovat kopiota elintarvikkeista ja nämä kotona kasvatetut elintarvikkeet ovat kaupan myynnistä pois. Lakiteknisesti näin ei tietenkään ole, mutta moraalisesti kyse on samasta asiasta, eikö vain? Miksei MTK kampanjoi tätä vääryyttä vastaan?
Sitä paitsi aina kun puhutaan
kopioidun hyödykkeen rahallisesta arvosta, niin mietin miten
kummassa tämä hyödykeen arvo oikein lasketaan? Arpakuutiolla? Satunnaislukugeneraattorilla? Mikään pankki ei kelpuuta lainan vakuudeksi
muistitikkua joka sisältää kymmenentuhannen euron arvosta
musiikkia, vaikka musiikkiteollisuus kuinka väittäisi asian olevan
näin.
Tämä on tietenkin omaa mutuani. Joku
rohkea voisi testata asiaa ja kertoa millainen pankin reaktio
tarjottuun ”vakuuteen” oli. :)