Oulussa viettämistäni vuosista
huolimatta en ole lakannut hämmästelemästä täkäläisten
pyöräilijöiden itsetuhoisuutta. Ilmeisesti putkikamelin selkään
nouseminen laskee välittömästi ÄO:ää yli 40 pisteen verran,
sillä miten muuten voi selittää senkin papparaisen käytöstä,
joka pyöräili eilen Kuusamontiellä autojen seassa vailla huolen
häivää. Suojatiet ovat sitten oma lukunsa. Jos minusta tulisi
diktaattori, niin ensimmäiseksi muuttaisin tieliikennelakeja
siten, että autoilija saa ajaa suojatiellä pyöräilevän henkilön
päälle seuraamuksitta. Pyöräilijä korvaisi täysimääräisesti
kaikki autoon tulleet vauriot ja mahdollisen kuolemantapauksen
sattuessa auton korvauskustannukset perittäisiin kuolinpesän varoista. Oululaisten
fillaristien kamikaze-hengen tuntien tämä saattaisi jo
parissa vuodessa lopettaa suojateillä pyöräilyn.
Jos joidenkin pyöräilijöiden pakottava halu testata kehonsa kiihtyvyysvoimakestoa metallikorisen auton myötävaikutuksella on kummallista, niin vastapainoksi löytyy myös autoilijoita joiden järki unohtuu johonkin heti ratin taakse päästessä. Viime kesänä osuin siltatyömaalle, jossa oli yksi
kaista käytössä ja liikennettä ohjattiin liikennevaloilla.
Edelläni oli noin kymmenen autoa jonossa ja huomasin ensimmäisen
valoissa odottavan auton olevan liikkeellä perävaunun kanssa. Kuten
tunnettua tämä yhdistelmä ei saa ajaa kuin 80km/h ja koska työmaan
jälkeinen rajoitus oli 100km/h, aloin aavistella pahaa. Kun valot
lopulta vaihtuivat, niin aavistukseni osoittautui aivan oikeaksi:
tyyppi ajeli kärrynsä kanssa uskollisesti juuri sen 80km/h eikä
yhtään yli, koko letkan seuratessa perässä. Kohta alkoikin
helvetillinen ohittelurumba, kiitos tämän yhden neropatin.
Itse olisin vastaavassa tilanteessa kurvannut ensimmäiselle
levikkeelle sillan jälkeen ja päästänyt koko letkan ohi, sillä
vaikka perille olisi kiirekin, tähän olisi kulunut aikaa
maksimissaan minuutin verran.
