Vaihtokauppa joka kannatti

Iltalehti kirjoittaa Sinisestä Tulevaisuudesta. Puolue syyttää surkeasta menestyksestään kaikkea muuta paitsi sitä ilmeisintä syytä: kukaan ei äänestänyt 2015 vaaleissa eduskuntaan puoluetta nimeltä ”Sininen Tulevaisuus”, vaan Perussuomalaisia. Lisäksi puolueen vaalistrategia oli hieman väärin valittu, sillä se koostui lähinnä entisille kannattajille vittuilusta ja markkinoimalla itseään jonkinlaisena light-versiona Perussuomalaisista. Äänestäjät kokivat tuleensa petetyksi, varsinkin kun puolueen olemassaoloa perusteltiin Suomen (siihen asti) vihatuimman hallituksen pelastamisella.

Varsinkin tuo viimeinen kohta herättää kysymään että mitä ihmettä keskivertosinisen päässä liikkui kun loikkauspäätös tehtiin? Kenties he kuvittelivat leikkivänsä kollektiivisesti Risto Rytiä, joka uhrasi oman tulevaisuutensa pelastaakseen Suomen. Tosin tässä tapauksessa lopputulos oli tismalleen päinvastainen, sillä he pelastivat Suomen sijaan vain Soinin ja hänen hillotolppansa. Kyllä tempulla historiankirjoihin varmasti pääsee, mutta tuskinpa heitä muistetaan kovin hyvässä valossa.

Soinin toiminnasta voi esittää kaksi arvelua. Hän joko a) tiesi täysin ettei loikkareilla ja tulevalla puoluevirityksellä ole mitään tulevaisuutta tai b) hän uskoi vilpittömästi omaan erinomaisuuteensa ja että Perussuomalaisten kenttäväki hajaantuisi samalla tavoin kuin eduskuntaryhmä. Itse uskon tulkintaan b, mutta toisaalta vaihtoehdon a puolesta puhuu se seikka, ettei hän enää lähtenyt ehdolle häviämään vaaleja.

Siniset ovat eräänlainen julkinen tirkistysikkuna reaktioille, kun jotkut joutuvat megalomaaninen kusetuksen kohteeksi. Tyypillisesti uhrit häpeävät uhriksi joutumistaan, eli he eivät voi tunnustaa itselleen ilmeisintä selitystä, vaan he alkavat uskoa salaliittoteorioihin ”puolueen kaappauksesta”, tai sitten he eivät voi olla näkemättä käsimerkkejä joita ei koskaan esitetty. Tai vielä pahempaa, joutua myöntämään itselleen että he uhrasivat oman poliittisen tulevaisuutensa pelastaakseen Soinin.

Vastuusta

Ilta-Sanomat tietää kertoa Jutta Urpilaisen piikitelleen persuja jossain puheessaan. Eli:

a) Persut välttivät Vastuun™ Suomen taloudesta kieltäytymällä hallituspaikasta
b) Persut ovat syypää Suomen talouden huonoon tilaan

Tässä on varmasti jokin syvällinen logiikka, jota minä en vain ymmärrä.

Sekalaisia huomiota

Poliitikot haluavat pitää kansan tyytyväisenä ja kansa haluaa olla tyytyväinen. Poliitikot kuitenkin luovat ne lait ja asetukset joiden varassa kansalaisten tyytyväisyys on. Jos he epäonnistuvat tehtävässään, kansalaisten suoranainen velvollisuus on tuoda tämä tyytymättömyys päättäjien tietoon.

Näin siis yksinkertaistettuna, mutta valitettavasti asiassa on pari muttaa. Ensinnäkin poliitikot ovat tottuneet suomalaisten helppoon hallittavuuteen, ts. typeriäkin sääntöjä ja määräyksiä noudatetaan kuuliaisen täsmällisesti. Toiseksi poliittinen muisti on lyhyt ja suomalaiset tuovat hyvin harvoin esiin tyytymättömyyttään esimerkiksi radikaaleilla äänestyskäytöksen muutoksella tms. Tässä valossa ei olekaan mikään yllätys, etteivät media ja ”perinteiset puolueet” ole vieläkään toipuneet kunnolla järkytyksestä, joka tuli perussuomalaisten aiheuttaman vaalivoiton myötä.

Jälkiviisaus on tietenkin jälkiviisautta, mutta PS teki täysin oikean ratkaisun kieltäytyessään Vastuusta™ jota Käteinen Soinille niin kovasti tarjosi. Kiitokseksi hallituspaikasta PS olisi saanut äänestää pari kertaa vastaan tukipakettiäänestyksissä ja loppuaika olisi kulunut Jygän talutusnuorassa. Kaupan päälle olisi tullut vielä takinkääntäjän maine ja äänestäjien luottamuksen menetys, mihin Jygä ja vanhat puolueet tietysti pyrkivätkin. Osa taas sanoo että PS:n olisi pitänyt hyväksyä hallitusvastuu, sillä silloin olisi kuitenkin ollut mahdollista vaikuttaa asioihin. Ehkä näinkin. Ainakin henkilökohtaisesti alan olla sitä mieltä että asioiden on huononnuttava merkittävästi jotta ne voisivat taas parantua. Sekä tietysti ottaa tapahtumista opiksi.