Siperia opettaa

Vihreät larppaajat yrittivät nousta väkisin venäläiselle öljynporauslautalle ja nyt he istuvat tutkintavankeudessa syytettynä merirosvouksesta. Vankilassa oleminen ei ole alkanut hyvin: lakiapua ja tulkkia ei ole ollut välittömästi saatavilla, sellit ovat kylmiä, sellikavereina on ketjupolttajia ja kasvisruokaakaan ei tarjoilla pyynnöistä huolimatta.


Venäläinen oikeuslaitos on enemmän tai vähemmän vitsi, mutta jos tuomioksi tosiaan rapsahtaa julkisuudessa mainittu 10-15 vuotta, niin epäilen että Greenpeace ja muut kultapossukerhot etsivät jatkossa vaihtoehtoisia tapoja protestoida.

Jopa kovapäiset somalipiraatit ymmärsivät kiertää venäläiset alukset kaukaa viimeistään sen jälkeen, kun venäläinen laivasto ampui muutamien piraattien alukset merenpohjaan ja parin muun aluksen miehistö jätettiin ulapalle soutuveneeseen ilman ruokaa, juomaa sekä navigointilaitteita.

Riitele rakentavasti

-Kuule, ei elämä ole pelkkää seksiä!

-Sen mä olen kyllä sun kanssasi huomannut!

-Eksä ole ottanut jo tarpeeksi?

-En. Mä kuulen vieläkin kun sä puhut.

-Sä luulet taas olevas niin fiksu.

-Sun rinnalla jokainen tuntee olonsa fiksuksi.

-Eksä osaa tehdä mitään oikein?

-En. Jos osaisin, olisin jonkun muun kanssa naimisissa.

-Kuule, kukaan ei ole täydellinen.

-Sä et ilmeisesti tunne minua riittävän hyvin.

-Käytä järkeäs!

-Se on aivan turhaa sun seurassasi.

-Sä tarvitset kuule jonkun ammattiauttajan apua.

-Sussa on auttavaista amatööriä ihan tarpeeksi.

-Rakastatko mua vielä?

-Sä olet jo kolmas, joka kysyy sitä tänään.

-Älä viitsi olla naurettava.

-Onko sulla siihen joku yksinoikeus?

-Onko viina sinulle minua tärkeämpi?

-Ei, mutta se saa minut iloisemmalle tuulelle.

-Meinaatko sä mennä ulos tonnäköisenä?

-En. Mä olen varmasti heti iloisemman näköinen heti kun pääsen ulos.

-Ja sä tiedät kaiken tästäkin asiasta..

-Enkä tiedä, vaikka sinusta varmasti siltä tuntuu.

-Jos sä haluat kuulla minun mielipiteeni, niin..

-Mä kuulen sen vaikken haluaisikaan.

Lyhyt liikennekatsaus

Oulussa viettämistäni vuosista huolimatta en ole lakannut hämmästelemästä täkäläisten pyöräilijöiden itsetuhoisuutta. Ilmeisesti putkikamelin selkään nouseminen laskee välittömästi ÄO:ää yli 40 pisteen verran, sillä miten muuten voi selittää senkin papparaisen käytöstä, joka pyöräili eilen Kuusamontiellä autojen seassa vailla huolen häivää. Suojatiet ovat sitten oma lukunsa. Jos minusta tulisi diktaattori, niin ensimmäiseksi muuttaisin tieliikennelakeja siten, että autoilija saa ajaa suojatiellä pyöräilevän henkilön päälle seuraamuksitta. Pyöräilijä korvaisi täysimääräisesti kaikki autoon tulleet vauriot ja mahdollisen kuolemantapauksen sattuessa auton korvauskustannukset perittäisiin kuolinpesän varoista. Oululaisten fillaristien kamikaze-hengen tuntien tämä saattaisi jo parissa vuodessa lopettaa suojateillä pyöräilyn.

Jos joidenkin pyöräilijöiden pakottava halu testata kehonsa kiihtyvyysvoimakestoa metallikorisen auton myötävaikutuksella on kummallista, niin vastapainoksi löytyy myös autoilijoita joiden järki unohtuu johonkin heti ratin taakse päästessä. Viime kesänä osuin siltatyömaalle, jossa oli yksi kaista käytössä ja liikennettä ohjattiin liikennevaloilla. Edelläni oli noin kymmenen autoa jonossa ja huomasin ensimmäisen valoissa odottavan auton olevan liikkeellä perävaunun kanssa. Kuten tunnettua tämä yhdistelmä ei saa ajaa kuin 80km/h ja koska työmaan jälkeinen rajoitus oli 100km/h, aloin aavistella pahaa. Kun valot lopulta vaihtuivat, niin aavistukseni osoittautui aivan oikeaksi: tyyppi ajeli kärrynsä kanssa uskollisesti juuri sen 80km/h eikä yhtään yli, koko letkan seuratessa perässä. Kohta alkoikin helvetillinen ohittelurumba, kiitos tämän yhden neropatin. Itse olisin vastaavassa tilanteessa kurvannut ensimmäiselle levikkeelle sillan jälkeen ja päästänyt koko letkan ohi, sillä vaikka perille olisi kiirekin, tähän olisi kulunut aikaa maksimissaan minuutin verran.