Vaihtokauppa joka kannatti

Iltalehti kirjoittaa Sinisestä Tulevaisuudesta. Puolue syyttää surkeasta menestyksestään kaikkea muuta paitsi sitä ilmeisintä syytä: kukaan ei äänestänyt 2015 vaaleissa eduskuntaan puoluetta nimeltä ”Sininen Tulevaisuus”, vaan Perussuomalaisia. Lisäksi puolueen vaalistrategia oli hieman väärin valittu, sillä se koostui lähinnä entisille kannattajille vittuilusta ja markkinoimalla itseään jonkinlaisena light-versiona Perussuomalaisista. Äänestäjät kokivat tuleensa petetyksi, varsinkin kun puolueen olemassaoloa perusteltiin Suomen (siihen asti) vihatuimman hallituksen pelastamisella.

Varsinkin tuo viimeinen kohta herättää kysymään että mitä ihmettä keskivertosinisen päässä liikkui kun loikkauspäätös tehtiin? Kenties he kuvittelivat leikkivänsä kollektiivisesti Risto Rytiä, joka uhrasi oman tulevaisuutensa pelastaakseen Suomen. Tosin tässä tapauksessa lopputulos oli tismalleen päinvastainen, sillä he pelastivat Suomen sijaan vain Soinin ja hänen hillotolppansa. Kyllä tempulla historiankirjoihin varmasti pääsee, mutta tuskinpa heitä muistetaan kovin hyvässä valossa.

Soinin toiminnasta voi esittää kaksi arvelua. Hän joko a) tiesi täysin ettei loikkareilla ja tulevalla puoluevirityksellä ole mitään tulevaisuutta tai b) hän uskoi vilpittömästi omaan erinomaisuuteensa ja että Perussuomalaisten kenttäväki hajaantuisi samalla tavoin kuin eduskuntaryhmä. Itse uskon tulkintaan b, mutta toisaalta vaihtoehdon a puolesta puhuu se seikka, ettei hän enää lähtenyt ehdolle häviämään vaaleja.

Siniset ovat eräänlainen julkinen tirkistysikkuna reaktioille, kun jotkut joutuvat megalomaaninen kusetuksen kohteeksi. Tyypillisesti uhrit häpeävät uhriksi joutumistaan, eli he eivät voi tunnustaa itselleen ilmeisintä selitystä, vaan he alkavat uskoa salaliittoteorioihin ”puolueen kaappauksesta”, tai sitten he eivät voi olla näkemättä käsimerkkejä joita ei koskaan esitetty. Tai vielä pahempaa, joutua myöntämään itselleen että he uhrasivat oman poliittisen tulevaisuutensa pelastaakseen Soinin.

Poliisista

(Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu 15.6.2008 vanhassa blogissani.)

Vantaan asetakavarikon jälkimainingeissa on kuultu monenlaisia näkemyksiä, joista valtavirran mukaan poliisi on munannut itsensä täydellisesti ja poliisin uskottavuus viranomaisena on jotakuinkin mennyttä. En väitä etteikö poliisin toiminnassa voitaisi osoittaa kiistattomia virheitä ja ylilyöntejä, mutta pidetäänpä tietty suhteellisuudentaju kuitenkin mielessä.

Poliisi on tutkiva, toimeenpaneva ja yleistä järjestystä valvova viranomainen, jolle on sälytetty kaikkein ikävimmät ja vittumaisimmat tehtävät, mitä rauhanajan yhteiskunnasta on ylipäätään löydettävissä. Tämähän kiihkeimmiltä poliisinarvostelijoilta aina unohtuu, samoin kuin sekin tosiasia, jonka mukaan poliisi toimii ainoastaan olemassa olevan lainsäädännön puitteissa. Suomeksi sanoen: jos lainsäädännöstä päättävä eduskunta säätää jonkun älyttömän lain jota valvoessaan poliisi pidättää sinut, vika ei suinkaan ole poliisiviranomaisessa, vaan lainsäätäjässä. Tästä huolimatta allekirjoittanut on kuitenkin iloinen siitä, ettei poliisi voi itse tulkita lakeja tai ottaa tuomarinvaltuuksia. En siis viihtyisi missään Judge Dredd –tyylisessä, tai yksityisiin poliisilaitoksiin turvaavassa yhteiskunnassa.

Mitä tuohon Vantaan tapaukseen (ja muihin vastaaviin) tulee, niin kuvittelen poliisin aina munaukseen päätyneestä ratkaisusta päättäessään olleen samassa tilanteessa kuin kuuluisuutta hoitavien lääkäreiden, joiden täytyy valita kahdesta eri hoitomenetelmästä joista kumpikin voi tappaa, mutta vain toinen johtaa onnistuneeseen lopputulokseen. Jos hoito onnistuu, lääkärikuntaa juhlitaan sankareina, mutta jos potilas kuolee, koko maailma kiljuu kuinka lääkärit tappoivat hänet. Tekevälle kuitenkin sattuu, eikä (jälkeenpäin) helposti osoitettavilta virheiltä voida koskaan täysin välttyä, varsinkin kun päätöksiä pitää tehdä nopeasti. Tästä huolimatta poliisi nauttii varsin korkeaa luottamusta kansalaisten keskuudessa.

Itse olen joutunut elämäni aikana poliisin kanssa tekemisiin ehkä vajaat kymmenkunta kertaa. Kaksi kertaa sakotettavana, pari kertaa puhallutettavana (liikenteessä), yhden kerran asianomistajana ja muilla kerroilla sivumennen tilanteeseen osuneena, enkä ole kertaakaan kokenut joutuneeni pompottelun tai mielivallan uhriksi, joihin poliisinvastustajat – kumma kyllä – törmäävät joka kerran joutuessaan poliisin kanssa tekemisiin. Henkilökohtaisesti minulla ei siis ole poliisista kerrassaan mitään pahaa sanottavaa, joskin ”ymmärrän”, jos joku natsisikavitunhomopaskalakkia mellakan aikana huutava ja siniseksi pamputettu Suvi-petteri on asiasta eri mieltä..

Kun tarkastelen kirjoitusta 11 vuotta myöhemmin, ainoastaan yksi kohta vaatii erityistä täsmennystä: nykyään voi joutua poliisin tutkinnan kohteeksi ilman että olisi rikkonut mitään eduskunnan säätämää lakia. (Tarkoitan tietysti vihapuhetta.) Tämä vaatii ja tähän uhrataan resursseja, jotka luonnollisesti ovat pois joltain toiselta poliisityön sektorilta.

Lisäksi poliisin työtä vaikeuttavat nykyään kaikenlaiset kummalliset poliittisen korrektiuden edellyttämät hienotunteisuuskäytännöt, esimerkiksi tuntomerkkien pihistely. Periaatteena ei enää tunnu olevan ”konnat kiinni keinolla millä hyvänsä ja oikeuden eteen”, vaan ”konnat kiinni, mutta varotaan suututtamasta puolestaloukkaantujia sekä muita uhriutujia”.

Saa nähdä kuinka tässä käy. Rivipoliisi palvelee (toistaiseksi) tavallista kansalaista asianmukaisesti, mutta veikkaanpa että kymmenen vuoden päästä poliisin sisäinen ajatusrikosjahti on tehnyt tehtävänsä ja rivipoliisi nauttii tavallisen kansalaisen slmissä yhtä suurta luottamusta kuin miliisi.

Vastuusta

Ilta-Sanomat tietää kertoa Jutta Urpilaisen piikitelleen persuja jossain puheessaan. Eli:

a) Persut välttivät Vastuun™ Suomen taloudesta kieltäytymällä hallituspaikasta
b) Persut ovat syypää Suomen talouden huonoon tilaan

Tässä on varmasti jokin syvällinen logiikka, jota minä en vain ymmärrä.

Perinteinen media ei petä

Jussi Halla-aho esittää ns. ajatusrikospykälän poistamista laista. Iltalehti: ”Jumalanpilkka ja rasistinen solvaaminen sallittava.” Iltasanomat: ”Halla-aho sallisi kansanryhmien herjaamisen ja panettelun.” Vastuullinen journalismi on jälleen kerran puhunut.


Joku voi nyt huomauttaa että juuri tuohonhan aloitteiden läpimeno johtaisi. No, kerrottakoon jumalanpilkan sekä kansanryhmien herjaamisen olevan jo nyt sallittuja, kunhan vain muistaa kohdistaa solvauksensa ”oikeisiin” kohteisiin. Ainakaan minä en muista noita lakipykäliä sovelletun silloin kun kysymyksessä on ollut kantaväestön solvaaminen, tai kristinuskon pilkkaaminen.


Pidemmän aikaa on ollut selvää, ettei perinteisen median temppuvalikoimassa ole enää muita konsteja kuin epämääräiset vihjailut ja puolitotuuksien levittäminen, ainakin silloin kun kysymyksessä on arkkinemesis JH-a. Tajusin muuten yksi päivä etten osaa nimetä ainoatakaan H-a:n kanssa julkiseen debattiin suostunutta henkilöä, joka olisi tehnyt sen toistamiseen. Vai oletteko kuulleet viime aikoina tällä rintamalla puhuttavan paljonkin esimerkiksi sellaisesta henkilöstä kuin Leif Salmen? Silti jollain oudon perverssillä tavalla on ikävä niitä aikoja, jolloin studioon marssitettiin hänen kaltaisiaan ”suvaitsevaisia”, joiden missiona oli ampua H-a:n nouseva tähti alas.

Varhaisyön uutiskatsaus

Eilisen ehdottomasti paras uutinen oli ”järkeä tekijänoikeuslakiin” -nimisen kansalaisaloitteen todennäköinen läpimeno. Todennäköinen siksi, että vaikka vaadittu allekirjoittajien määrä ylittyikin, listalta karsitaan vielä kaikki päällekkäiset ja muuten epäkelvot nimet. Jos eduskuntaan asti päästään, niin tuskin tästä vielä mitään konkreettista seuraa, mutta ainakin asiasta seuraa keskustelua joka on aina hyväksi.

Briteissä hallitus päätti sitten lähteä Kiinan tielle ja ottaa pornosivujen estolistat käyttöön. (1,2) Hankkeella on varsin hyvät mahdollisuudet kuitata titteli kaikkien aikojen epäonnistuneimmasta yrityksestä hillitä ihmisten seksinhimoa. Muu eurooppa voi ottaa rauhassa popcornit ja kolatölkin käteen ja naureskella tulevalle komedialle, sillä sensuroijien ensimmäinen vakava kompastuskivi on asetelmassa kiima vastaan tekniikka. Vanhastaan tiedetään että mikäli nämä kaksi asetetaan vastakkain, jälkimmäinen häviää väistämättä. Toinen ongelma tulee oikeudenkäynneistä (ja niitä tulee varmasti), sillä pornoteollisuus tuskin katselee tyynesti vierestä kun kokonainen markkina-alue on vakavasti uhattuna. Hollywood on kuuluisa siitä ettei se säästele juristiarmeijoidensa kustannuksista, mutta vastapuolella on paukkuja vielä enemmän, sillä laskentatavasta riippuen pornoteollisuus on 1,5 – 3,5 kertaa Hollywoodia isompi. (3,4) Rahan puutteeseen oikeuskäsittelyt eivät ainakaan kaadu.

Sekalaisia huomiota

Poliitikot haluavat pitää kansan tyytyväisenä ja kansa haluaa olla tyytyväinen. Poliitikot kuitenkin luovat ne lait ja asetukset joiden varassa kansalaisten tyytyväisyys on. Jos he epäonnistuvat tehtävässään, kansalaisten suoranainen velvollisuus on tuoda tämä tyytymättömyys päättäjien tietoon.

Näin siis yksinkertaistettuna, mutta valitettavasti asiassa on pari muttaa. Ensinnäkin poliitikot ovat tottuneet suomalaisten helppoon hallittavuuteen, ts. typeriäkin sääntöjä ja määräyksiä noudatetaan kuuliaisen täsmällisesti. Toiseksi poliittinen muisti on lyhyt ja suomalaiset tuovat hyvin harvoin esiin tyytymättömyyttään esimerkiksi radikaaleilla äänestyskäytöksen muutoksella tms. Tässä valossa ei olekaan mikään yllätys, etteivät media ja ”perinteiset puolueet” ole vieläkään toipuneet kunnolla järkytyksestä, joka tuli perussuomalaisten aiheuttaman vaalivoiton myötä.

Jälkiviisaus on tietenkin jälkiviisautta, mutta PS teki täysin oikean ratkaisun kieltäytyessään Vastuusta™ jota Käteinen Soinille niin kovasti tarjosi. Kiitokseksi hallituspaikasta PS olisi saanut äänestää pari kertaa vastaan tukipakettiäänestyksissä ja loppuaika olisi kulunut Jygän talutusnuorassa. Kaupan päälle olisi tullut vielä takinkääntäjän maine ja äänestäjien luottamuksen menetys, mihin Jygä ja vanhat puolueet tietysti pyrkivätkin. Osa taas sanoo että PS:n olisi pitänyt hyväksyä hallitusvastuu, sillä silloin olisi kuitenkin ollut mahdollista vaikuttaa asioihin. Ehkä näinkin. Ainakin henkilökohtaisesti alan olla sitä mieltä että asioiden on huononnuttava merkittävästi jotta ne voisivat taas parantua. Sekä tietysti ottaa tapahtumista opiksi.

Väärä johtopäätös

Gurumarkkinointi: Suomessa on ryhmiä, joita yhdistää viha sukupuolivähemmistöjä tai maahanmuuttajia kohtaan. Homma-keskustelufoorumia pyörittänyt Juha Mäki-Ketelä tiivisti ulkoisen uhkan tai vihollisen merkityksen mainiosti:

”Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen vakuuttunut siitä, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka oikeastaan pelkäävät sitä, että maahanmuutto-ongelmat saataisiin ratkaistua. Jos keskeisistä ongelmista päästäisiin eroon, heidän elämässään ei olisi enää mitään.”

Normaali ihminen ei pidä kritisoimiaaan epäkohtia elämänsä ainoana sisältönä siten, että niiden poistuessa hänen elämästään tulee tarkoituksetonta. JM-K:n logiikalla Matti Nikki vastustaa lapsipornon poistamista verkosta, koska hänen elämästään tulee ”tarkoituksetonta.”

Muuten, tuntui sieltä Hommasta irroittautuminen olleen Mäki-Ketelällekin vaikeata, kun hän julisti useaan otteeseen lähteävänsä lopullisesti, mutta palasi kerta toisensa jälkeen, kunnes ylläpito teki lopullisen ratkaisun hänen puolestaan.