Kun herra antaa viran, hän antaa järjenkin

Johannes Virolaisen toteamus on kuulijasta riippuen joko syvällinen viisaus tai hyvin kyyninen näkemys johtajuudesta. Ihmisjohtamisen muunnelma Virolaisen tokaisusta kuuluisi: ”Kun saat alaisia, pätevöidyt myös henkilöstöjohtajaksi.”

Johtotehtäviin päästään tyypillisesti joko ansioilla, suhteilla, tai virkaiän perusteella. Millä tahansa perusteella ylennys onkin saatu, se ei yksinään vielä riitä ennustamaan millainen henkilö on esimiehenä. Jos esimies on täysin kyvytön johtamaan, pikkufirmassa itseään kunnioittavat alaiset vaihtavat tuota pikaa työpaikkaa, eikä isommissakaan firmoissa alaisten kanssa riitelevää esimiestä välttämättä kauaa siedetä. Jälkimmäisessä poikkeuksena on vain se tilanne, jossa alaistensa kanssa kahinoiva esimies istuu riittävän korkealla firman hierarkiassa.

”If you want to test a man's character, give him power.”

-Abraham Lincoln

Hyvin harvoin esimies on heti esimieheksi päästyään (tai jouduttuaan?) täysin kelvoton ihmisten johtamisessa. Alamäki alkaa kun esimies huomaa alaisten toteuttavan aina hänen tahtonsa ja päättelee tämän johtuvan hänen henkilökohtaisista johtamisominaisuuksistaan. Todellisuudessa alaiset tottelevat vain koska heidän on pakko totella.

Omassa työhistoriassani on ollut monenlaisia esimiehiä ja ylivoimainen enemmistö heistä on ollut ammattitaitoisia sekä asiallisia. Paradoksaalisesti ne ammatillisesti kaikkein pätevimmät esimiehet ovat samalla olleet kaikkein surkeimpia alaisten käsittelijöitä. Kahdella näistä patologisesta tapauksesta yhdistyvät kaikki seuraavan listan ominaisuudet, mikä on melkoinen saavutus. Kaikki seuraavien esimiestyyppien sitaatit ovat peräisin elävästä elämästä:

Aikaruhtinas: ”Taukojen ajankohta ja kesto on sitten minuutilleen kuten TES sanoo.” Tätä vaadittiin kohteessa, jossa kävelymatka kahvikopille kesti kymmenisen minuuttia, vaikka työntekijät itse halusivat tehdä aamu- ja iltapäivän ilman kahvitaukoja, mutta pitää vastineeksi välissä hieman pidemmän ruokatunnin. Mutta koska ei, niin ei.

”Työpäivä alkaa tasan kello 7.00, joka tarkoittaa että teidän pitää olla menossa kyseiseen aikaan kohti työkohdetta työkalut mukananne!” Et ole väärässä. Liukuhihnahommissa tämä saattaa toimiakin, mutta muualla mallin menestys on.. vähemmän hyvä. Käytännössä tämä malli kestää vain niin kauan kun esimies on näköpiirissä. Jos esimies seuraa työn tekemistä koko ajan, seurauksena on lievennetty versio italialaisesta lakosta: työtä kyllä tehdään, mutta löysemmällä tahdilla.

”Haluatte lähteä pukukaapille, vaikka työaikaa on vielä viisi minuuttia jäljellä? Meitä on täällä kuusi miestä, eli siinähän menisi puolen tunnin työpanos hukkaan! Pitäisi ajatella vähän firmaa, eikä olla noin itsekäs.” Tämä kommentti irtosi esimiehen huulilta tilanteessa jossa töitä oli tehty puoli vuorokautta minimaalisilla tauoilla. Kaikki olivat jääneet ylitöihin vapaaehtoisesti, mutta luonnollisesti tällä ei ollut merkitystä.

Pihtarikapitalisti: ”Minimitarve on sata yksikköä? Tilataan alkuun puolet tuosta ja katsotaan mihin asti päästään.” (Viikkoa myöhemmin) ”Miten niin tarvikkeet ovat lopussa? Paljonko se vajaus on? Viisikymmentä? Tilataan vielä kolmekymmentä, mutta niillä pitää sitten pärjätä.” Pihtarikapitalisti ei ymmärrä käsitettä ”minimi”, joka on se laskettu määrä jota pienemmällä ei tulla toimeen missään tapauksessa. Patologiset tapaukset suhtautuvat firman rahoihin kuin omiinsa: alaisen pyyntö saada tarvikkeita on pelkkä ovela juoni houkutella hänet tuhlaamaan rahaa. Jos tämänkaltaisella esimiehellä on idoli, se on talousaliupseeri Mäkilä.

Paradoksaalisesti nämä saiturit eivät suostu näkemään tavaroiden jatkuvasta tilaamisesta firmalle koituvia kuluja. Pääasia on ettei rahoja tuhlata ”ylimääräiseen”.

”Hoiditte projektin ja viivan alle jäi kulujen jälkeen 40k€ voittoa. Tavoitteena oli saada yli 50k€, hoiditte asiat huonosti. En ole tyytyväinen.” Tämä sanottiin projektin loppupalaverissa, tilanteessa jossa projektin vetäjä odotti saavansa kiitoksia ongelmattomasta ja edellä aikataulua valmistuneesta työstä. Arvatkaapa kahdesti suostuiko em. palautteen saaja uuden projektin nokkamieheksi?

Työnarkomaani: ”Miten niin työpäivä päättyy virallisen työajan jälkeen? Kyllä sitä voi suunnitella seuraavan päivän hommia jo edellisenä illalla.” Työnarkomaanin kotona odottaa harvinaisen ruma ja/tai vittumainen akka, tai hänellä ei ole mitään elämää työtä lukuunottamatta. Ei alaisia kiinnosta pätkän vertaa vaikka esimies paiskisi töitä Johtaja Uuno Turhapuron tapaan nukkuessaankin. Palkka ei nouse tuntityötä tekevällä alaisella suuremmaksi, vaikka tämä käyttäisi kaiken aikansa työnarkomaanipomonsa miellyttämiseen. Mikä on jo lähtökohtaisesti järjetön ajatus, sillä miten paljon tahansa alainen tekeekin, työnarkomaanipomo vertaa mielessään alaisen ponnisteluja omiinsa ja toteaa edelliset aina riittämättömäksi.

”Pojat, jääkää viikonlopuksi töihin. Minäkin jään!” Esimiehen toiveelle naurettiin vedet silmissä hänen poistuttuaan kuulomatkan ulkopuolelle. Luultavasti jokainen kynnelle kykenevä olisi jäänyt kyseisenä viikonloppuna töihin, jos esimies olisi ilmoittanut ettei syystä tai toisesta pääsisikään silloin töihin.

Luonnollisesti nämä kuvailemani tapaukset ovat äärimmäisiä. En sano etteikö tuollaisia esimiehiä tarvita. Rajoittaisin heidän käyttönsä vain isoihin firmoihin ja tilanteisiin jossa työmaan työmoraali ja työteho on laskenut syystä tahi toisesta niin alas, että vain tuonkaltainen henkilö voi pelastaa tilanteen luisumasta lopullisesti käsistä.

Mikäli värväydyt töihin pikkufirmaan ja esimies paljastuu kuvailemiani piirteitä omaavaksi JOHTAJAKSI, suosittelen lämpimästi irtisanoutumista koeajalla ja paremman työpaikan hankkimista.