Johannes Virolaisen toteamus on
kuulijasta riippuen joko syvällinen viisaus tai hyvin kyyninen
näkemys johtajuudesta. Ihmisjohtamisen muunnelma Virolaisen
tokaisusta kuuluisi: ”Kun saat alaisia, pätevöidyt myös
henkilöstöjohtajaksi.”
Johtotehtäviin päästään
tyypillisesti joko ansioilla, suhteilla, tai virkaiän perusteella.
Millä tahansa perusteella ylennys onkin saatu, se ei yksinään
vielä riitä ennustamaan millainen henkilö on esimiehenä. Jos
esimies on täysin kyvytön johtamaan, pikkufirmassa itseään
kunnioittavat alaiset vaihtavat tuota pikaa työpaikkaa, eikä
isommissakaan firmoissa alaisten kanssa riitelevää esimiestä
välttämättä kauaa siedetä. Jälkimmäisessä poikkeuksena on
vain se tilanne, jossa alaistensa kanssa kahinoiva esimies istuu
riittävän korkealla firman hierarkiassa.
”If you want to test a man's
character, give him power.”
-Abraham Lincoln
Hyvin harvoin esimies on heti
esimieheksi päästyään (tai jouduttuaan?) täysin kelvoton
ihmisten johtamisessa. Alamäki alkaa kun esimies huomaa alaisten
toteuttavan aina hänen tahtonsa ja päättelee tämän johtuvan
hänen henkilökohtaisista johtamisominaisuuksistaan. Todellisuudessa
alaiset tottelevat vain koska heidän on pakko totella.
Omassa työhistoriassani on ollut
monenlaisia esimiehiä ja ylivoimainen enemmistö heistä on ollut
ammattitaitoisia sekä asiallisia. Paradoksaalisesti ne
ammatillisesti kaikkein pätevimmät esimiehet ovat samalla olleet
kaikkein surkeimpia alaisten käsittelijöitä. Kahdella näistä
patologisesta tapauksesta yhdistyvät kaikki seuraavan listan
ominaisuudet, mikä on melkoinen saavutus. Kaikki seuraavien
esimiestyyppien sitaatit ovat peräisin elävästä elämästä:
Aikaruhtinas: ”Taukojen
ajankohta ja kesto on sitten minuutilleen kuten TES sanoo.”
Tätä vaadittiin kohteessa, jossa kävelymatka kahvikopille kesti
kymmenisen minuuttia, vaikka työntekijät itse halusivat tehdä
aamu- ja iltapäivän ilman kahvitaukoja, mutta pitää vastineeksi
välissä hieman pidemmän ruokatunnin. Mutta koska ei, niin ei.
”Työpäivä
alkaa tasan kello 7.00, joka tarkoittaa että teidän pitää olla
menossa kyseiseen aikaan kohti työkohdetta työkalut mukananne!”
Et ole väärässä. Liukuhihnahommissa tämä saattaa toimiakin,
mutta muualla mallin menestys on.. vähemmän hyvä. Käytännössä
tämä malli kestää vain niin kauan kun esimies on näköpiirissä.
Jos esimies seuraa työn tekemistä koko ajan, seurauksena on
lievennetty versio italialaisesta lakosta: työtä kyllä tehdään,
mutta löysemmällä tahdilla.
”Haluatte
lähteä pukukaapille, vaikka työaikaa on vielä viisi minuuttia
jäljellä? Meitä on täällä kuusi miestä, eli siinähän menisi
puolen tunnin työpanos hukkaan! Pitäisi ajatella vähän firmaa,
eikä olla noin itsekäs.”
Tämä kommentti irtosi esimiehen huulilta tilanteessa jossa töitä
oli tehty puoli vuorokautta minimaalisilla tauoilla. Kaikki olivat
jääneet ylitöihin vapaaehtoisesti, mutta luonnollisesti tällä ei
ollut merkitystä.
Pihtarikapitalisti:
”Minimitarve on sata yksikköä? Tilataan alkuun puolet
tuosta ja katsotaan mihin asti päästään.” (Viikkoa myöhemmin)
”Miten niin tarvikkeet ovat lopussa? Paljonko se vajaus on?
Viisikymmentä? Tilataan vielä kolmekymmentä, mutta niillä pitää
sitten pärjätä.”
Pihtarikapitalisti ei ymmärrä käsitettä ”minimi”, joka on se
laskettu määrä jota pienemmällä ei tulla toimeen missään
tapauksessa. Patologiset tapaukset suhtautuvat firman rahoihin kuin
omiinsa: alaisen pyyntö saada tarvikkeita on pelkkä ovela juoni
houkutella hänet tuhlaamaan rahaa. Jos tämänkaltaisella
esimiehellä on idoli, se on talousaliupseeri Mäkilä.
Paradoksaalisesti
nämä saiturit eivät suostu näkemään tavaroiden jatkuvasta
tilaamisesta firmalle koituvia kuluja. Pääasia on ettei rahoja
tuhlata ”ylimääräiseen”.
”Hoiditte
projektin ja viivan alle jäi kulujen jälkeen 40k€ voittoa.
Tavoitteena oli saada yli 50k€, hoiditte asiat huonosti. En ole
tyytyväinen.”
Tämä sanottiin projektin loppupalaverissa, tilanteessa jossa
projektin vetäjä odotti saavansa kiitoksia ongelmattomasta ja
edellä aikataulua valmistuneesta työstä. Arvatkaapa kahdesti
suostuiko em. palautteen saaja uuden projektin nokkamieheksi?
Työnarkomaani: ”Miten niin
työpäivä päättyy virallisen työajan jälkeen? Kyllä sitä voi
suunnitella seuraavan päivän hommia jo edellisenä illalla.”
Työnarkomaanin kotona odottaa
harvinaisen ruma ja/tai vittumainen akka, tai hänellä ei ole mitään
elämää työtä lukuunottamatta. Ei alaisia kiinnosta pätkän
vertaa vaikka esimies paiskisi töitä Johtaja Uuno Turhapuron tapaan
nukkuessaankin. Palkka ei nouse tuntityötä tekevällä alaisella
suuremmaksi, vaikka tämä käyttäisi kaiken aikansa
työnarkomaanipomonsa miellyttämiseen. Mikä on jo lähtökohtaisesti
järjetön ajatus, sillä miten paljon tahansa alainen tekeekin,
työnarkomaanipomo vertaa mielessään alaisen ponnisteluja omiinsa
ja toteaa edelliset aina
riittämättömäksi.
”Pojat, jääkää viikonlopuksi
töihin. Minäkin jään!” Esimiehen
toiveelle naurettiin vedet silmissä hänen poistuttuaan kuulomatkan
ulkopuolelle. Luultavasti jokainen kynnelle kykenevä olisi jäänyt
kyseisenä viikonloppuna töihin, jos esimies olisi ilmoittanut ettei
syystä tai toisesta pääsisikään silloin töihin.
Luonnollisesti nämä kuvailemani
tapaukset ovat äärimmäisiä. En sano etteikö tuollaisia esimiehiä
tarvita. Rajoittaisin heidän käyttönsä vain isoihin firmoihin ja
tilanteisiin jossa työmaan työmoraali ja työteho on laskenut
syystä tahi toisesta niin alas, että vain tuonkaltainen henkilö
voi pelastaa tilanteen luisumasta lopullisesti käsistä.
Mikäli värväydyt töihin
pikkufirmaan ja esimies paljastuu kuvailemiani piirteitä omaavaksi
JOHTAJAKSI, suosittelen lämpimästi irtisanoutumista koeajalla ja
paremman työpaikan hankkimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit julkaistaan, edellyttäen että ne ovat asiallisia. Jos kommenttisi ainoa tarkoitus on oikeinkrijoituksesta, Isoista Alkukirjaimista, yhdys sanoista tai pilkkuvirheistä, nissuttaminen, jätä kommenttisi suosiolla lähettämättä. Oikeinkirjoitus on minulle tavoite, mutta en pyri siihen hampaat irvessä.