Lyhyt liikennekatsaus

Oulussa viettämistäni vuosista huolimatta en ole lakannut hämmästelemästä täkäläisten pyöräilijöiden itsetuhoisuutta. Ilmeisesti putkikamelin selkään nouseminen laskee välittömästi ÄO:ää yli 40 pisteen verran, sillä miten muuten voi selittää senkin papparaisen käytöstä, joka pyöräili eilen Kuusamontiellä autojen seassa vailla huolen häivää. Suojatiet ovat sitten oma lukunsa. Jos minusta tulisi diktaattori, niin ensimmäiseksi muuttaisin tieliikennelakeja siten, että autoilija saa ajaa suojatiellä pyöräilevän henkilön päälle seuraamuksitta. Pyöräilijä korvaisi täysimääräisesti kaikki autoon tulleet vauriot ja mahdollisen kuolemantapauksen sattuessa auton korvauskustannukset perittäisiin kuolinpesän varoista. Oululaisten fillaristien kamikaze-hengen tuntien tämä saattaisi jo parissa vuodessa lopettaa suojateillä pyöräilyn.

Jos joidenkin pyöräilijöiden pakottava halu testata kehonsa kiihtyvyysvoimakestoa metallikorisen auton myötävaikutuksella on kummallista, niin vastapainoksi löytyy myös autoilijoita joiden järki unohtuu johonkin heti ratin taakse päästessä. Viime kesänä osuin siltatyömaalle, jossa oli yksi kaista käytössä ja liikennettä ohjattiin liikennevaloilla. Edelläni oli noin kymmenen autoa jonossa ja huomasin ensimmäisen valoissa odottavan auton olevan liikkeellä perävaunun kanssa. Kuten tunnettua tämä yhdistelmä ei saa ajaa kuin 80km/h ja koska työmaan jälkeinen rajoitus oli 100km/h, aloin aavistella pahaa. Kun valot lopulta vaihtuivat, niin aavistukseni osoittautui aivan oikeaksi: tyyppi ajeli kärrynsä kanssa uskollisesti juuri sen 80km/h eikä yhtään yli, koko letkan seuratessa perässä. Kohta alkoikin helvetillinen ohittelurumba, kiitos tämän yhden neropatin. Itse olisin vastaavassa tilanteessa kurvannut ensimmäiselle levikkeelle sillan jälkeen ja päästänyt koko letkan ohi, sillä vaikka perille olisi kiirekin, tähän olisi kulunut aikaa maksimissaan minuutin verran.