Jussi Halla-aho kirjoittaa: ”En pidä itseäni ateistina, koska
mielestäni ateismiin kuuluu enemmän tai vähemmän aktiivinen
Jumalan tai jumalien olemassaolon kiistäminen.”
Vrt. ”En pidä itseäni uskovaisena, koska mielestäni
uskovaisuuteen kuuluu enemmän tai vähemmän aktiivinen Jumalan tai
jumalien olemassaolon myöntäminen.” Tämä olisi myös oma
vastaukseni mahdolliseen tiedusteluun uskonnottomuudestani.
JH-a jatkaa: ”Dawkinsista ja muista militanteista eroan myös
siinä, että en pidä uskontoa lähtökohtaisesti haitallisena vaan
ihmisen psykologiaan elimellisesti kuuluvana.”
Eli uskonnollisuus olisi tavallaan ”sisäänrakennettu”
aivoihin. Voi hyvinkin olla, mutta yhtä hyvin kyseessä voi olla
eräänlainen aivojen toimintahäiriö. Kirjassa Ingocnito – Aivojen salattu elämä on nimittäin mielenkiintoinen kappale:
”Eikä pidä unohtaa, että pelkkien kemikaalien lisäksi
henkiseen elämään vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä - kuten
esimerkiksi aivoratojen rakenne. Otetaan vaikka epilepsia. Jos
epileptisen kohtauksen polttopiste osuu tiettyyn kohtaan
ohimolohkossa, ihminen ei kärsi kouristuksista, vaan seuraukset
ovat paljon mutkikkaampia. Tuloksena on jonkinlainen ajattelun
kouristus, jonka piirteitä ovat persoonallisuuden muutokset,
hyperuskonnollisuus (pakkomielle
uskonnosta ja uskonnolisen varmuuden tunne),
hypergrafia (laaja kirjallinen tuotanto jostain aiheesta, yleensä
uskonnosta), harhakäsitys jonkun toisen
läsnäolosta ja usein myös pään sisällä kuuluvat äänet,
joiden ihminen katsoo tulevan Jumalalta.”
Jos tiede onnistuu joskus todistamaan että fanaattinen
uskonnollisuus on vain jonkinlainen epilepsian muoto, niin seuraukset
tulevat olemaan mielenkiintoisia. Henkilö joka suhtautuu uskontoon
fanaattisesti, voitaisiin tutkimusten jälkeen katsoa sairaaksi ja
määrätä pakkohoitoon, ainakin jos hänen uskomuksensa olisivat
sellaisia että hän olisi ennen pitkää vaaraksi itselleen ja/tai
muille. Hoito sisältää tietysti oletuksen tilanteen
korjattavuudesta, eli potilaalle voisi jäädä jonkinlainen
kevytversio aiemmista uskomuksista, mutta ilman taipumuksia itsensä
tai muiden vahingoittamiseen.
15.8.2013
9.8.2013
Ei kuulu meille
Mummo kaatui naamalleen ja Hesburgerin
työntekijöiden piti oikein erikseen miettiä voivatko he soittaa
paikalle taksin joka veisi mummelin sairaalaan. ”Mitä se nyt
meidän liikkeen liepeille tulee kaatuilemaan, tuskin edes olisi
ostanut meiltä mitään.”
Takavuosilta muistan uutisoidun
tapauksesta, jossa 12-vuotias sokeritautia sairastava tyttö panikoi
hänen verensokerinsa laskettua liian alas. Ainoat jotka reagoivat
tytön hätään olivat puliukot, jotka ostivat tytölle jotain jolla
hänen verensokerinsa saatiin nousemaan. ”Kunnon kansalaisia”
hysteerisesti itkevä tyttö ei tuntunut vaivaavan. Luultavasti nämä
samat nuhteettomat kansalaiset olisivat soittaneet ajatusta nopeammin
hätänumeroon, jos paikalla olisi ollut yhdellä jalalla hyppivä lokki, tai vastaava.
Jokin tässä kuviossa ei nyt täsmää.
24.7.2013
Aineellinen ja aineeton
Ehdotan että kaikissa tekijänoikeuskeskusteluissa otetaan käyttöön varaskortti. Aina kun joku rinnastaa aineettoman ja aineellisen omaisuuden yhdeksi ja samaksi, ts. väittää kopioimisen ja varastamisen olevan yksi ja sama asia, hän on pelannut varaskortin ja kaikki hänen uudet ja vanhat argumenttinsa tulevat välittömästi pätemättömäksi. (Huomatkaa ettei varaskortin pelaaminen edellytä rinnastuksen tekemistä yhdessä ja samassa viestissä.)
Hommafoorumilla keskustellaan tekijänoikeuksista ja Arto Luukkainen pelaa varaskortin:
Vapaa umpihanki: Toimivan bisnesmallin keksiminen on kuitenkin hyödykkeen tuottajan, ei kuluttajan, vastuulla. Enhän voi esimerkiksi mennä esittämään sketsiviihdettä jonkin kerrostalon pihalle ja vaatimaan pääsymaksua asukkailta, jotka tuijottavat hämmästyneinä ikkunoistaan.
Arto Luukkainen: Samalla logiikalla kaupoista varastaminen pitäisi sallia, koska bisnesmallihan on väärä. Ei voi olla muiden ihmisten vastuulla se, että liikemalli ei kestä tavaran kantamista kaupasta ilmaiseksi ulos. Tämä logiikka ei liity lainkaan siihen, onko myytävä tavara atomeita vai tietoa. Tai ottakaamme esimerkki kirjakaupasta, Yksi ostaa kirjan, skannaa sen ja jakaa netissä. Kuka tekisi enää kirjoja, jos tämä tapa leviäisi?
Elikkä joka ikinen kotipuutarhuri varastaa kauppiailta, sillä he luovat kopiota elintarvikkeista ja nämä kotona kasvatetut elintarvikkeet ovat kaupan myynnistä pois. Lakiteknisesti näin ei tietenkään ole, mutta moraalisesti kyse on samasta asiasta, eikö vain? Miksei MTK kampanjoi tätä vääryyttä vastaan?
Hommafoorumilla keskustellaan tekijänoikeuksista ja Arto Luukkainen pelaa varaskortin:
Vapaa umpihanki: Toimivan bisnesmallin keksiminen on kuitenkin hyödykkeen tuottajan, ei kuluttajan, vastuulla. Enhän voi esimerkiksi mennä esittämään sketsiviihdettä jonkin kerrostalon pihalle ja vaatimaan pääsymaksua asukkailta, jotka tuijottavat hämmästyneinä ikkunoistaan.
Arto Luukkainen: Samalla logiikalla kaupoista varastaminen pitäisi sallia, koska bisnesmallihan on väärä. Ei voi olla muiden ihmisten vastuulla se, että liikemalli ei kestä tavaran kantamista kaupasta ilmaiseksi ulos. Tämä logiikka ei liity lainkaan siihen, onko myytävä tavara atomeita vai tietoa. Tai ottakaamme esimerkki kirjakaupasta, Yksi ostaa kirjan, skannaa sen ja jakaa netissä. Kuka tekisi enää kirjoja, jos tämä tapa leviäisi?
Elikkä joka ikinen kotipuutarhuri varastaa kauppiailta, sillä he luovat kopiota elintarvikkeista ja nämä kotona kasvatetut elintarvikkeet ovat kaupan myynnistä pois. Lakiteknisesti näin ei tietenkään ole, mutta moraalisesti kyse on samasta asiasta, eikö vain? Miksei MTK kampanjoi tätä vääryyttä vastaan?
Sitä paitsi aina kun puhutaan
kopioidun hyödykkeen rahallisesta arvosta, niin mietin miten
kummassa tämä hyödykeen arvo oikein lasketaan? Arpakuutiolla? Satunnaislukugeneraattorilla? Mikään pankki ei kelpuuta lainan vakuudeksi
muistitikkua joka sisältää kymmenentuhannen euron arvosta
musiikkia, vaikka musiikkiteollisuus kuinka väittäisi asian olevan
näin.
Tämä on tietenkin omaa mutuani. Joku
rohkea voisi testata asiaa ja kertoa millainen pankin reaktio
tarjottuun ”vakuuteen” oli. :)
Tunnisteet:
Argumentointi,
Foorumit,
Henkilöt,
Laki,
Tekijänoikeus
23.7.2013
Varhaisyön uutiskatsaus
Eilisen ehdottomasti paras uutinen oli
”järkeä tekijänoikeuslakiin” -nimisen kansalaisaloitteen todennäköinen
läpimeno. Todennäköinen siksi, että vaikka vaadittu
allekirjoittajien määrä ylittyikin, listalta karsitaan
vielä kaikki päällekkäiset ja muuten epäkelvot nimet. Jos eduskuntaan asti
päästään, niin tuskin tästä vielä mitään konkreettista
seuraa, mutta ainakin asiasta seuraa keskustelua joka on aina
hyväksi.
Briteissä hallitus päätti sitten lähteä
Kiinan tielle ja ottaa pornosivujen estolistat käyttöön. (1,2)
Hankkeella on varsin hyvät mahdollisuudet kuitata titteli kaikkien
aikojen epäonnistuneimmasta yrityksestä hillitä ihmisten
seksinhimoa. Muu eurooppa voi ottaa rauhassa popcornit ja kolatölkin käteen ja naureskella tulevalle komedialle, sillä sensuroijien ensimmäinen vakava kompastuskivi on
asetelmassa kiima vastaan tekniikka. Vanhastaan tiedetään että mikäli nämä kaksi
asetetaan vastakkain, jälkimmäinen häviää väistämättä.
Toinen ongelma tulee oikeudenkäynneistä (ja niitä tulee varmasti),
sillä pornoteollisuus tuskin katselee tyynesti vierestä kun
kokonainen markkina-alue on vakavasti uhattuna. Hollywood on kuuluisa
siitä ettei se säästele juristiarmeijoidensa kustannuksista, mutta
vastapuolella on paukkuja vielä enemmän, sillä laskentatavasta
riippuen pornoteollisuus on 1,5 – 3,5 kertaa Hollywoodia isompi.
(3,4) Rahan puutteeseen oikeuskäsittelyt eivät ainakaan kaadu.
19.7.2013
Riitele rakentavasti
-Kuule, ei elämä ole pelkkää
seksiä!
-Sen mä olen kyllä sun kanssasi
huomannut!
-Eksä ole ottanut jo tarpeeksi?
-En. Mä kuulen vieläkin kun sä
puhut.
-Sä luulet taas olevas niin fiksu.
-Sun rinnalla jokainen tuntee olonsa
fiksuksi.
-Eksä osaa tehdä mitään oikein?
-En. Jos osaisin, olisin jonkun muun
kanssa naimisissa.
-Kuule, kukaan ei ole täydellinen.
-Sä et ilmeisesti tunne minua
riittävän hyvin.
-Käytä järkeäs!
-Se on aivan turhaa sun seurassasi.
-Sä tarvitset kuule jonkun
ammattiauttajan apua.
-Sussa on auttavaista amatööriä
ihan tarpeeksi.
-Rakastatko mua vielä?
-Sä olet jo kolmas, joka kysyy sitä
tänään.
-Älä viitsi olla naurettava.
-Onko sulla siihen joku yksinoikeus?
-Onko viina sinulle minua tärkeämpi?
-Ei, mutta se saa minut iloisemmalle
tuulelle.
-Meinaatko sä mennä ulos
tonnäköisenä?
-En. Mä olen varmasti heti iloisemman
näköinen heti kun pääsen ulos.
-Ja sä tiedät kaiken tästäkin
asiasta..
-Enkä tiedä, vaikka sinusta varmasti
siltä tuntuu.
-Jos sä haluat kuulla minun
mielipiteeni, niin..
-Mä kuulen sen vaikken haluaisikaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
