Mahdollinen lukuvinkki

Kirjakaupan alelaarissa lojui Ari Paulowin "Khilafa", jonka ostin pois kuljeksimasta. Isommin spoilaamatta kirjan maailmassa koko eurooppa on muuttunut islamilaiseksi teokratiaksi ja päähenkilöt pyrkivät pakoon amerikkaan. Dystopiakuvauksena ihan kohtalainen, mutta yleisesti ottaen juoni ja maailmankuvaus on sen verran yliampuva, että kokonaiskuvaksi jäi jonkinasteinen pettymys. Etenkin loppu oli kirjaimellisesti täydellinen katastrofi.

Suosittelen vain uskonnollisista dystopioista kiinnostuneille.

Lyhyet huomiot

Työnteon hyviä puolia ovat työstä saatu palkka ja sen elämään tuoma säännöllisyys, mutta huonoin puoli taas vapaa-ajan käytön priorisointi. Kirjoittaminen tahtoo sijoittua tällä prioriteettilistalla jonnekin E:n ja F:n välille, kun vaihtoehtoina ovat lukeminen, sosiaalinen elämä ja monet muut arjen pyörittämiseen liittyvät asiat. Lisäksi totean saman minkä aloittaessani, eli tietyistä asioista kirjoittaminen tuntuu jossain määrin turhalta, kun toinen kirjoittaja kirjoittaa saman asian juuri niin kuin sen itse ajattelee, eli sisältönsä puolesta oma kirjoitus olisi käytännössä suora copy-paste. Lähiaikana vapaata saattaa kuitenkin tulla enemmän, joten yritän petrata.


Järvinen kirjoittaa ”kauppiaansuojasta”, eli kuinka kauppias voisi suojautua huijaavalta asiakkaalta. Epärehellisiä asiakkaita on, mutta kyllä kauppiaatkin osaavat. Klassinen esimerkki on autokauppa, jossa (ainakin minun kokemukseni mukaan) asiakkaasta tulee välittömästi ei-toivottu henkilö, kun nimi on paperissa. Edellisen kiesin kohdalla elektroniikka petti parin viikon sisään kaupanteosta ja uskomattomalla sitkeydellä liike suostui lopulta hyvittämään valtaosan korjauskuluista. En vielä tänä päivänäkään osaa sanoa oliko myyjä oikeasti typerys, vai esittikö hän sellaista siinä toivossa että heikkohermoisemmat luopuvat oikeuksistaan ja alistuvat tappioonsa. No, autokauppialla ei ole yleensä suurta motiivia pitää ostajaa tyytyväisenä, sillä vaihtovälit lasketaan enemmistön kohdalla vuosissa. Vaikka yksittäinen asiakas ei enää koskaan tulisi kyseiseen liikkeeseen, aina löytyy uusia kusetettavia.


Toinen esimerkki kohtaamastani kauppiaiden totuudenvenyttelystä on digitaalisten tuotteiden kohdalla. Testasin peliä X piraattiversiona ja koska pidin pelistä, halusin luonnollisesti tukea valmistajaa ostamalla alkuperäisen. Riemukseni peli sisälsikin DRM-suojauksen, joka ei sinänsä olisi ollut este, mutta joku oli ehtinyt ottaa pelin mukana tulevan yksilöidyn DRM-tunnisteen käyttöön. Koska rehellisyyteni oli palkittu tällä tavoin, marssin takaisin liikkeeseen ja ilmoitin haluavani tilalle uuden kappaleen tuotetta, koska alkuperäinen oli toimimaton. ”Tällaiset toimivuusongelmat eivät kuulu meille, koska tuote ei ole fyysisesti rikki”, myyjä vastasi. Sain ohjeistuksen pyytää uusi tuotekoodi valmistajalta. Koska tilanne oli minulle täysin uusi, noudatin myyjän kehotusta ja lähetin sähköpostia pelivalmistajan tuotetukeen. He puolestaan sanoivat etteivät voi jaella uusia koodeja tällaisissa tapauksissa (sinänsä ymmärrettävää) ja vastuun olevan kauppiaalla. Soitin varmuuden vuoksi vielä kuluttajaneuvontaan ja asiantuntija sanoi ettei laki erottele myyjän virhevastuuta sillä perusteella onko myyty tuote fyysinen reaalimaailman esine, vaiko immateriaalinen. Paluu liikkeeseen ja uusi inttämiskierros. Myyjä ei vain edelleenkään halunnut uskoa vastuun olevan hänellä, mutta lopulta kuluttaja-asiamiehellä uhkailu tehosi, ja sain kuin sainkin uuden kappaleen tilalle.


Jos ei ole kauppiaalla helppoa, ei ole aina asiakkaallakaan..

Moraalipoliisin iltarukous

"Hyvä Jumala, pidä ihmiset sellaisena kuin he ovat, äläkä muuta heitä sellaisiksi kuin me väitämme heidän olevan."

Siperia opettaa

Vihreät larppaajat yrittivät nousta väkisin venäläiselle öljynporauslautalle ja nyt he istuvat tutkintavankeudessa syytettynä merirosvouksesta. Vankilassa oleminen ei ole alkanut hyvin: lakiapua ja tulkkia ei ole ollut välittömästi saatavilla, sellit ovat kylmiä, sellikavereina on ketjupolttajia ja kasvisruokaakaan ei tarjoilla pyynnöistä huolimatta.


Venäläinen oikeuslaitos on enemmän tai vähemmän vitsi, mutta jos tuomioksi tosiaan rapsahtaa julkisuudessa mainittu 10-15 vuotta, niin epäilen että Greenpeace ja muut kultapossukerhot etsivät jatkossa vaihtoehtoisia tapoja protestoida.

Jopa kovapäiset somalipiraatit ymmärsivät kiertää venäläiset alukset kaukaa viimeistään sen jälkeen, kun venäläinen laivasto ampui muutamien piraattien alukset merenpohjaan ja parin muun aluksen miehistö jätettiin ulapalle soutuveneeseen ilman ruokaa, juomaa sekä navigointilaitteita.

Perinteinen media ei petä

Jussi Halla-aho esittää ns. ajatusrikospykälän poistamista laista. Iltalehti: ”Jumalanpilkka ja rasistinen solvaaminen sallittava.” Iltasanomat: ”Halla-aho sallisi kansanryhmien herjaamisen ja panettelun.” Vastuullinen journalismi on jälleen kerran puhunut.


Joku voi nyt huomauttaa että juuri tuohonhan aloitteiden läpimeno johtaisi. No, kerrottakoon jumalanpilkan sekä kansanryhmien herjaamisen olevan jo nyt sallittuja, kunhan vain muistaa kohdistaa solvauksensa ”oikeisiin” kohteisiin. Ainakaan minä en muista noita lakipykäliä sovelletun silloin kun kysymyksessä on ollut kantaväestön solvaaminen, tai kristinuskon pilkkaaminen.


Pidemmän aikaa on ollut selvää, ettei perinteisen median temppuvalikoimassa ole enää muita konsteja kuin epämääräiset vihjailut ja puolitotuuksien levittäminen, ainakin silloin kun kysymyksessä on arkkinemesis JH-a. Tajusin muuten yksi päivä etten osaa nimetä ainoatakaan H-a:n kanssa julkiseen debattiin suostunutta henkilöä, joka olisi tehnyt sen toistamiseen. Vai oletteko kuulleet viime aikoina tällä rintamalla puhuttavan paljonkin esimerkiksi sellaisesta henkilöstä kuin Leif Salmen? Silti jollain oudon perverssillä tavalla on ikävä niitä aikoja, jolloin studioon marssitettiin hänen kaltaisiaan ”suvaitsevaisia”, joiden missiona oli ampua H-a:n nouseva tähti alas.